Viljat

Nykykäsityksen mukaan ihminen alkoi viljelemään maata noin kymmenisen tuhatta vuotta sitten. Sitä ennen, noin 290 000 vuoden ajan, homo sapiens eli jaksoittain vaeltaen, metsästäen ja keräillen ravintonsa. Viljojen kasvattaminen ja varastointimahdollisuus muutti dramaattisesti ihmisen tapaa elää ja sysäsi liikkeelle sivistyksen kehityksen. Niin hyvässä kuin pahassa.

Maatalous on mahdollistanut ihmisten teknologisen kehityksen ja vapauttanut ihmiset luomaan taidetta. Samalla olemme kuitenkin tehneet paljon pahaa muille tätä palloa asuttaville eliöille ja mahdollisesti sysänneet kotimme radalle kohti asuinkelvottomuutta.

Viime vuosina viljat ovat tietyissä piireissä saaneet epätoivotun ravinnon leiman. Paleoliike ja erilaiset vähähiilihydraattiset ruokavaliot ovat ottaneet viljat, varsinkin vehnän, silmätikuikseen. Viljat ovat syypäitä länsimaiseen lihavuuteen, allergioihin, suolisto-ongelmiin ja diabetekseen. Ne ovat vähän ravinteita, mutta verrattain paljon kaloreita sisältävää höttöä, jossa on kivennäisaineiden imeytymistä heikentäviä antiravinteita. Niiden viljely suurina yhden lajin peltoina on ekologisesti kestämätöntä ja viljoihin luottaminen ravintolähteenämme tekee yhteiskunnistamme alttiita ruokakatastrofeille jos jokin hävittää satomme.

En itse ole vakuuttunut kaikesta siitä pahasta mitä viljojen väitetään aiheuttavan. Niin monta vuosituhatta viljat ovat kuitenkin kannatelleet valtioita. Mutta se kuinka suuren osan päivittäisistä kaloreistamme saamme erilaisia viljoja syömällä on suunnaton, ottaen huomioon että lajimme evoluutio on tapahtunut lähes ilman viljakasveja.

Viljat ovat heinäkasveja joita kasvatetaan niiden ravinnoksi kelpaavien siementen vuoksi. Suomessa tärkeimmät viljat ovat kotimaisesti kasvavat vehnä, ohra, kaura ja ruis, sekä Amerikasta adoptoitu maissi ja Aasiasta tuotava riisi. Näiden viljojen käytöstä luopuisin siis seuraavan 21 päivän ajaksi.

Normaalielämässäni en ole viljojen suurkuluttaja: aamiaiseni koostuu salaatista ja jostain proteiinilähteestä, hiilihydraattilähteitä rajoitan ruoassani ja kahvinisua on juurikaan syö. Mutta en kuitenkaan juokse pastaa karkuun, vältä riisiä tai ole luopunut leivästä. Varsinkin myöhään illalla töistä tullessa leipä on usein se helppo, nopea ja täyttävä iltapala. Joten paasto tulisi olemaan työläs, ehkä jopa haastava. Sen verran päätin antaa itselleni helpotusta etten lähtisi jokaisen kastikkeen tai mausteen mahdollisia suurusteita syynäämään vaan antaisin niiden pienten määrien vehnäjauhoa tai maissitärkkelystä mennä ohitse. Itse tekemän ruokani yrittäisin suurustaa muilla tavoin.

Nyky-yhteiskunnassa eläessä on hankalaa välttää viljoja. Mieliteot eivät olleet ongelma. En huomannut kaipaavani leipää tai pastaa missään vaiheessa. Perinteisessä lähiseudun kesäkohteessamme väliin jäänyt munkki jäi hieman kaivelemaan, mutta muutoin en kaivannut viljoja. Mutta oli haastavaa yrittää löytää viljattomia ruokavaihtoehtoja ulkona syödessään. Myös lihajalosteiden tuoteselosteet piti syynätä tarkkaan, vehnä- maissitärkkelystä löytyi yllättävistäkin paikoista. Ja kahviloissa ei voinut ottaa kahvinsa kanssa mitään, niin suolaiset kuin makeat vaihtoehdot olivat kaikki viljaa sisältäviä. Eniten itseäni häiritsi se ettei aina voinut ottaa vastaan tarjottua ruokaa kun ei ollut varma onko sen valmistuksessa käytetty viljoja vai ei.

Viljojen läpitunkevuus ravinnossamme korosti paastoni merkitystä. Viljoja syödään järkyttävät määrät. Jos niiden syömisestä on pientäkin haittaa kehomme toiminnalle, ne haitat kertautuvat eksponentiaalisesti tällä syömismäärällä. Vaikka itsestään selvät ruoat – leivät, pastat, riisit – saisikin vältettyä, viljatuotteita on lisätty yllättäviin paikkoihin rakennetta parantamaan ja kastikkeita suurustamaan. Viljojen välttely vie mahdollisuudet syödä jonkun muun tekemää ruokaa vähiin.

Olotilan puolesta paasto oli pettymys. Gluteenin pois jättämisellä väitetään olevan positiivinen vaikutus niin suolen toimintaan kuin jaksamiseen. Itse en huomannut mitään sellaisia oireita. Suoli toimi kuten ennenkin ja energiatasot olivat kunnossa. Ainoa positiivinen ero oli, että hieman vaivanneet vihlovat hampaat eivät oirehtineet viljapaaston aikana yhtä selvästi. Ero oli tosin pieni, enkä tiedä varmaksi oliko viljojen pois jättämisellä mitään vaikutusta asiaan. Negatiivisia muutoksia vointiin oli vielä vähemmän.

Jos viljojen pois jättäminen ei tekisi päivittäisestä elämästä merkittävästi hankalampaa, voisin luopua niistä jatkossakin. Mutta olen kuitenkin liian laiska tekemään aina kaiken ruokani itse ja haluan kunnioittaa minulle tarjottua ruokaa, joten en halua väkisin pitäytyä ruokavaliorajoituksissa joihin en oikeasti usko.