Sosiaalinen media

Sosiaalinen media on hiipinyt elämissämme keskeiseen asemaan pikkuhiljaa. Aluksi MySpace, Facebook pysyivät vain tietokoneiden ruudulla, mutta varsinkin älypuhelimien nouseminen jokamiehen varusteeksi on tuonut sosiaalisen median läsnäolevaksi lähes joka paikkaan ja joka hetkeemme. Pidämme sosiaalisen median avulla yhteyttä vanhoihin ystäviimme ja saamme uusia, pääsemme lähemmäs julkkisten elämää, tuomme ilmi mielipiteitämme sekä luemme sieltä uutisemme.

Sosiaalinen media on tehnyt yhteydenpidon muihin ihmisiin helpommaksi ja luonut tavallisille ihmisille keinon tuoda omia ajatuksiaan tai luomuksiaan julki. Moni on löytänyt tavan saada elantonsa sosiaalisen median kautta.

Mutta varjopuolena sosiaalinen media osaa olla hyvin addiktoiva. Facebookin uutisvirtaan on helppo kadottaa itsensä tuntikausiksi. Ja jos ei pidä varaansa, uusista viesteistä kertovat kilahdukset tekevät meistä helposti älylaitteidemme orjia. Sosiaalinen media on myös omiaan vangitsemaan meidät mielipidekupliin, kun sovellusten algoritmit syöttävät meillä vain omien mielipiteidemme mukaista uutisvirtaa.

Sosiaalinen media on hyvä työkalu, mutta sen käytössä pitää pitää varansa jottei se vie mukanaan. Vaikka oma sosiaalisen median käyttöni onkin varsin maltillista, en ole immuuni sen lumolle. Siksipä neljänneksi paastoksi valitsin kolmen viikon pidättäytymisen sosiaalisen median käytöstä.

Olen jonkinasteinen luddiitti. Sosiaalista mediaa välttelin pitkään ja avasin Facebook-tilini vasta 2012. Ja silloinkin vain koska haluisin nähdä Anton Kuivasen UFC-ottelun jota pääsi katsomaan vain Facebookin kautta. Vuoteen en tiliäni millään tavoin käyttänyt. Ensimmäisen älypuhelimeni ostin vasta vuonna 2016. Edelleenkään en käytä muita sosiaalisia medioita kuin Facebookia ja Twitteriä. Tästä huolimatta halusin vieroittaa itseni sosiaalisesta mediasta kokonaan. Vähäisen some-käyttöni vuoksi päätin ulottaa paastoni koskemaan myös kaikenlaisia huumorikuvasivuja, joiden käyttö on minulla toiminut samanlaisena turhana ajankuluna kuin sosiaalinen media.

Paasto alkoi kivuttomasti. Pariin ensimmäiseen päivään en huomannut kaipaavani sosiaalista mediaa lainkaan. Eikä paasto pahalta tuntunut missään vaiheessa. Mutta oli mielenkiintoista seurata omien ajatustensa kulkua, huomata kuinka tottunut onkaan sosiaalisen median käyttöön. Kun elämässäni tapahtui jotain mielenkiintoista tai huvittavaa, tai sain jonkin hyvän ajatuksen, ensimmäinen reaktio oli ryöpsäyttää se sosiaalisen median kautta omien tuttavien tietoon. Oli kuitenkin lohduttavaa huomata että kyseinen refleksi oli helppo tukahduttaa. Ajatus oli ohikiitävä, eikä itse asetettu kielto käyttää sosiaalisia medioita aiheuttanut ahdistusta. Ja nopeasti se loistava somepostaus laimeni vain hyväksi jutuksi. Muutama idea ei hetken pohdinnan jälkeen vaikuttanut enää lainkaan hyvältä jutulta, ja oli varmaan parempi kaikille ettei sitä tullut julkisuuteen päästettyä.

Myöskään jostakin paitsi jäämisen pelko ei noussut ongelmaksi, vaikka sitä ennakkoon epäilin. Facebookia ja Twitteriä selatessa herää herkästi tarve nähdä kaikki uudet päivitykset, ettei vain jää mikään tärkeä tai hauska näkemättä. Mutta nyt kun kyseisten palveluiden käyttö oli kokonaan kiellettyä, ei mieleen juolahtanut lainkaan että jotain merkityksellistä jää nyt kokematta.

Suurin ongelma sosiaalisen median käyttämättömyydessä oli puhtaan käytännöllinen: monta toimijaa, pienempää yritystä ja lisätietoja tapahtumista löytyy nykyään netissä vain sosiaalisen median kautta. Tiukka panna kaikelle Facebookin kautta löytyvälle tiedolle jättää paitsi monesta mielenkiintoisesta tiedonmurusta vain koska Facebook tarjoaa helpon tavan luoda omat kotisivut niille jotka eivät halua ryhtyä rakentamaan omaa sivustoaan nollasta tai joiden tarkoituksiin Facebookin tarjoamat mahdollisuudet ovat riittävät.

Kuten televisiopaastonkin kanssa, sosiaalisen media ja huumorisivustojen kieltäminen jätti aikaa käyttää aikaansa järkevämmin. Internetiä tuli edelleen selailtua ajankuluksi, mutta enemmän tuli luettua blogeja tai opeteltua uusia asioita kun nettihetket eivät voineet koostua loputtoman kuvavirran ja turhien ”uutisten” selailusta. Toisaalta uskon siihen ettei joka hetken elämässä tarvitse olla rakentavaa tai kehittävää, Välillä voi vain antaa aivojensa levätä, hukkua hetkeksi huvittamaan itseään merkityksettömällä viihteellä. Mutta moiseen viihteeseen tulisi suhtautua kuten mihinkä tahansa helppoon nautintoaineeseen. Suklaapala silloin tällöin antaa iloa, mutta jatkuva sokerin syönti rapauttaa terveyden. Pieni alkoholimäärä liukastaa sosiaalisen tilanteen, mutta humaltuminen altistaa tapaturmille ja typeryyksille. Lääkkeen ja myrkyn ero annostuksessa. Sosiaalisella medialla on paikkansa, se on hyvää nollausta aivoille, tarjoaa helpon julkaisukanavan omille tuotoksilleen ja saattaa ihmisiä yhteyteen toistensa kanssa. Mutta se on myös se piru joka helposti vie koko käden jos ei pidä varaansa.

Itse pyrin jatkossa pysymään paremmin tietoisena siitä koska sosiaalisen median käyttöön on sopiva hetki ja koska ei. Ja miettimään kerran enemmän onko ajatukseni välttämätön päästää eetteriin vai voiko sen sittenkin jättää vielä kypsymään.