Pesukoneet

Kun muutin aikanani pois vanhempieni luota ja aloitimme silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa yhteisen kotimme rakentamisen, pyykkikoneen hankkiminen oli itsestäänselvyys. Saimme appivanhemmiltani vanhan koneen, jonka kanssa pärjäsimme hienosti kunnes väistämätön tapahtui ja kone hajosi. Ja vaikka talossamme oli pyykkitupa jota olisimme voineet käyttää, rahtasimme silti 45 neliön kaksioomme uudenkarhean pyykkikoneen sen enempää asiaa ajattelematta. Pyykkikone vain piti olla.

Tiskikone tuli talouteemme huomattavasti myöhemmin, mutta kun siihenkin on päässyt tottumaan, ei elämä ilman konetta tunnu mahdolliselta. Mutta pyykkikoneet tai astianpesukoneet ovat kuitenkin hyvin tuore keksintö. Koneita on tuotu markkinoille aina sähköverkon yleistymisestä alkaen, osittain sitä jo sitä ennenkin. Mutta silti ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin että löytää ihmisiä jotka eivät koskaan ole käyttäneet kumpaakaan. Ja edelleen länsimaiden ulkopuolella on paljon ihmisiä joilla ei koneita ole. Elämä ilman pesukoneiden käyttöä pitäisi siis olla hyvinkin mahdollista.

Joten päätin seuraavaksi luopua pesukoneiden käytöstä. Itse käyttämäni astiat, ruoanlaittovälineet ja vaatteet pesisin käsin. Koska kuitenkin jaan kotini ja elämäni kolmen muun ihmisen kanssa, joista varsinkin kaksi pienintä ei pese omia sotkujaan vaikkakin tuottavat sitä kolmen aikuisen edestä, päätin sallia koneen käytön muiden perheenjäsenten likaamien tavaroiden pesuun. En myöskään ajatellut tehdä itsestäni liian outoa muun maailman silmissä kyselemällä ravintoloissa ja kahviloissa lupaa päästä tiskaamaan astioita. Lisäksi työssäni joudun käyttämään työnantajan tarjoamaa asua jota en saa pestä itse, joten suuri liennytys paastolle tuli siinäkin.

Paaston syyt eivät ole ekologiset. En ole selvittänyt säästääkö käsipesu vettä ja sähköä, vai kuluttaako se itseasiassa enemmän luonnonvaroja. Mutta väitän että käyttämiemme vaatteiden ja astioiden pesun helppous saa meidät arvostamaan niitä vähemmän. Likaantuneet varusteemme on liian helppo vain heittää pesuun ja unohtaa sinne, käyttää vain seuraavia kappaleita kunnes kone on tehnyt tehtävänsä ja puhdas lautanen tai paita on taas käytettävissä. Samalla se tukee kuluttamistamme: pesukoneiden tulee olla täynnä jotta peseminen olisi ekologista joten vaatteita ja ruokailuvälineitä pitää omistaa ainakin koneellisen verran.

Mitä jos omistaisikin vain yhden lautasen? Yhdet ruokailuvälineet? Kaksi vaatekertaa? Silloin likaantuneet ruokailuvälineet pitäisi pestä heti käytön jälkeen, muutoin seuraava ruoka pitäisi syödä sormin. Jos toinen vaatekerta olisi likaantunut, ne pitäisi pestä nopeasti jotta ne ehtisivät kuivua ennen kuin toinenkin sotkeentuisi. Vaikka useimmat kyseenalaistaisivat moisen asketismin, itse uskoisin olevani onnellisempi omistaen vähemmän. Tai ehkä haluaisin kolmannenkin vaatekerran.

Paaston tiskauspuolessa ei ollut erikoisemmin haastetta. Tapaan pääsääntöisesti tiskata käytetyt paistinpannut ja veitset hetikohta ruokailun jälkeen ja heitän tiskialtaaseen helposti myös isokokoiset kattilat, vaikka ne tiskikoneen kestäisivät. Säästän mieluummin tiskikoneen tilaa lautasille ja juomalaseille kuin täytän hyllyt kattiloilla. Paaston aikana jouduin vain heittämään omat ruokailuvälineeni joukkoon ja ne tulivat pestyä siinä samassa.

Pyykkääminen oli työläämpää. Mutta en silti usko että aikaa kului käsin pyykätessä paljoakaan enempää. Heitin käytetyt vaatteet heti likoamaan ja vaivasin, vaihtelin vesiä tai laitoin pyykkejä kuivumaan aina sopivissa väleissä. Pyykkäämisaika oli siis jaettuna laajemmin pitkin päivää, ei vain yhteen hetkeen pakattuna.

Pidin siitä kuinka paljon paremmin vaatteiden huolto pysyi omassa hallinnassa käsin pyykätessä. Tiesin tasan tarkkaan missä vaatteeni menivät, missä vaiheessa pesuprosessia ne olivat ja koska mahdollisesti voisin niitä taas käyttää. Tottakai pystyn hallinnoimaan pyykin kulkua konettakin käyttäessä, mutta käytännössä vaatteet ovat ennalta tuntemattoman ajan pesuprosessissa kun ne pyykkikoriin heittää. Aika riippuu siitä kuinka paljon muulta perheeltä tulee pyykkiä, kuinka usein koneen ehtii pyöräyttää ja onko pesijänä minä vai vaimoni.

Kun paasto loppui, olin helpottunut siitä että voin vain heittää likaantuneet vaatteet ja ruokailuvälineet koneeseen ja ulkoistaa pesuprosessin. Mutta silti pidin itse pesemisen luomasta hallinnan tunteesta ja siitä kuinka tietoisena luomistani sotkuista pysyin. Jos talouteni koostuisi vain minusta, luultavasti hankkiutuisin eroon pesukoneista. Vaihtaisin ilomielin sen pienen vaivannäön siihen hallinnan tunteeseen ja säästyneeseen tilaan ja sähköön. Mutta nyt kun perhekunnan kaksi eniten sotkua luovaa yksilöä eivät vielä osaa itse omia työkalujaan siivota, olen onnellinen astianpesu- ja pyykkikoneistamme.