#minsgame

Tässä vaiheessa paastovuotta ideat alkoivat olla aika lopussa. Kaikki ideat tuntuivat joko liian helpoilta tai sitten liian paljon elämää rajoittavilta. Eikä välttämättä omaa elämääni rajoittavilta, vaan sellaisilta että ne veisivät liikaa pois perheeltäni.  Seuraava paastoni olikin siis jotain ihan muuta.

Joshua Fields Millburn ja Ryan Nicodemus ovat kehittäneet yhtenä keinona ylimääräisen tavaran vähentämiseksi minimalismipelin. Peli aloitetaan kuukauden ensimmäisenä päivänä ja aloitetaan luopumalla yhdestä tavarasta. Toisena päivänä luovutaan kahdesta tavarasta, kolmantena kolmesta ja niin edespäin kunnes kuukausi on kulunut. Kaikki tulisi julkaista ajanmukaisesti sosiaalisessa mediassa. Ja tietenkin peliä tulisi pelata jonkun toisen kanssa ja kilpailla siitä kuka pystyy jatkamaan peliä pisimpään.

Pienillä muutoksilla pelin sääntöihin saisin minimalismipelistä itselleni seuraavan paaston. En luopuisi vain yhdestä asiasta 21 päivän ajaksi, vain monesta pienestä asiasta koko kolmen viikon aikana. En myöskään tarvitsisi pelikumppania tai muita panoksia, paastovuosiprojektini olisi riittävä motivaattori pitämään minut pelissä kiinni.

Yksi mutta ideassa oli. Koska olen elänyt minimalistista elämää jo muutaman vuoden ja luopunut pikkuhiljaa tavaroistani, minulla ei ole enää paljoa omaisuutta. Tai no, onhan sitä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että minulla riittäisi tavaroita hävitettäväksi nousevilla lukumäärillä edes sen 21 päivän ajaksi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole elää askeetin elämää, eikä hävittää niitä asioita joita käyttää, joita tarvitsee tai jotka tuovat iloa. Joten jätin itselleni mahdollisuuden pelata peli pyramidina siten että yhdennentoista päivän jälkeen alkaisin vähentämään hävitettävien tavaroiden määrää yhdellä per päivä.

Väitän eläneeni minimalistisesti, mutta silti nurkista löytyi ties mitä hävitettävää. Vanhan television kortinlukija, käyttämätön digiboksi, hirveä kasa erilaisia johtoja joita on säästänyt jos niitä vaikka joskus tarvitsee. Varastohuone, kaapin perukat ja laatikostot pitivät sisällään vaikka mitä turhaa tavaraa. Tavarat joita on kuvitellut tarvitsevansa vielä joskus pesiytyvät talon pimeisiin nurkkiin ja pysyvät siellä, turhana ja unohdettuna.

Suurimmaksi osaksi hävittämäni tavara oli tämänkaltaista roinaa, mutta mahtui joukkoon myös DVD-levyjä joita suunnittelin vielä joskus katsovani ja kirjoja jotka ajattelin uudelleen lukea. Niiden hävittäminen kirpaisi hieman ja meinasin napata ne vielä hävityspinosta takaisin. Mutta tosiasia on etten tulisi mitään niistä katsomaan tai lukemaan uudelleen. Tai jos katsoisinkin tai lukisinkin, siinä vaiheessa saisin ne käsiini jotain kautta jos oikeasti haluaisin. Ei niiden varastoinnissa ole mitään järkeä.

Jouduin käyttämään liennytystä ja vähentämään hävitettävien tavaroiden määrää paaston puolesta välistä. Muuten minulla ei olisi ollut jäljellä vaatteita joihin pukeutua. Eikä tarkoitus ole vain hävittää tavaraa, vaan vähentää myös kuluttamista. Joten ei olisi ollut järkevää hävittää asioita jotka olisin joutunut korvaamaan paaston jälkeen.

Ylimääräistä tavaraa on taatusti vielä pelin jälkeenkin. Ja omistamiensa asioiden käyttökelpoisuutta pitääkin arvioida jatkuvasti, koska se mikä tänään on tärkeää, ei ole sitä välttämättä enää huomenna.