Maito

Maanviljelyn myötä noin kymmenentuhatta vuotta sitten ihmiset alkoivat kesyttää nisäkäslajeja ja käyttää niiden maitoa ravintona. Vuohien, lampaiden ja lehmien maito on kuulunut ihmisten ravintoon oleellisena osana koko sivistyksen ajan.

Maidossa on sama ongelma kuin viljoissa. Kaikki se historia mitä meille koulussa opetetaan, niin pitkältä ajalta kuin se tuntuukin, on pieni osa lajimme koko historiaa. Maanviljely aloitettiin kaukaisimpien löytöjen mukaankin vasta noin 12 000 vuotta sitten, kun taas homo sapiens on lajina nykytiedon mukaan 300 000 vuotta vanha. Jos emme ole vielä kehittyneet käyttämään viljoja ravintona, sama pätee muiden lajien maitoon.

Ja kuten viljojen kanssa, en täysin usko maidon olevan sellainen myrkky kuin välillä väitetään. Maailma ympärillämme, terveysongelmistamme huolimatta, todistaa ettei maito meitä täysin turmioon vie. Mutta kaupan maitotuotevalikoima on silti huolestuttavan laaja ja läpitunkeva.

Maitoja ja kermoja on rasvapitoisuuksiltaan ja laktoosimääriltään joka lähtöön. On rahkaa, skyriä, jogurttia ja piimää. Uusavuttomat kokit voivat ostaa kermansa maustettuna tai maitonsa pohjaan palamattomana. Juustohyllystä en edes ala. Ja nyt lihakin pitäisi korvata mifulla. Päivän jokainen ateria sisältää helposti jotain maitovalmistetta, ihan vahingossakin.

Eikä maidon tuotanto ole eettisesti tai ympäristöllisesti ongelmaton asia. Lehmiä pidetään pienissä karsinoissa ja ne laitetaan vasikoimaan uudestaan ja uudestaan jotta maidon eritys pysyisi yllä. Suomessa onneksi tilanne on paremmasta päästä, mutta suuri osa maailman maidosta tuotetaan syöttämällä lehmille niiden ruoansulatukselle sopimatonta ravintoa ja pumppaamalla ne täyteen antibiootteja ihan vain varoiksi.

Joten seuraava kolmeviikoinen olisi minun kohdallani maidoton. Paasto koskisi niin maitoa, juustoja, voita sekä maitojauheita ja heraproteiineja. Liennytyksen en alkaisi vaatimaan ravintoloissa että pihvini paistetaan ilman voita, enkä kieltäytyisi tarjotusta ruoasta jos se on valmistettu voilla. Mutta kieltäytyisin kermakastikkeista ja juustogratiineista sekä voilla leivotuista herkuista.

Ennakkoon en pitänyt paastoa mahdottoman haastavana. En normaalisti käytä paljoakaan maitoa. Joskus teini-iän alkuvaiheessa aloin kärsiä kovista vatsakivuista ja testien jälkeen selvisi että olen laktoosi-intolerantikko. Maitovammainen. Näin kutsuin itseäni itsekin vuosia, ja käytin kiltisti maitotuotteita kuten muutkin, kunhan pidin huolta että ne olivat sitä Hyla-merkittyä.

Mutta muutama vuosi sitten ymmärsin kuinka vinoutunutta paradigmaa minulle oli syötetty kaikki ne vuodet. En minä ole maitovammainen. En ole sairas. En ole epänormaali, epäonninen yksilö jonka pitää kärsiä jonkun julman kosmisen vitsin vuoksi. Ei lehmän maito ole tarkoitettu minun ravinnokseni, maito on vasikoiden juomaa. Minä, ja muut joiden elimistö ei pilko laktoosia, olemme normaaleja. Laktaasientsyymiä tuottavat lajikumppanimme ovat niitä epänormaaleja, he ovat mutatoituneet käyttämään maitoa ravintonaan myös aikuisiällään.

Aloin ajatella että kehoni yrittää kertoa minulle jotain. Ehkä minun ei kannata käyttää ravintonani tuotteita jotka saavat vatsani kipeäksi. Lisäksi tulin tietoiseksi edellä mainituista maidon eettisistä ongelmista. Joten lähes lopetin maidon juomisen, jogurtit, rahkat, raejuustot ja heraproteiinit jätin pois kokonaan. Käytän kermaa ja maitoa ruoanlaitossa ja tapaan juoda ruoanlaitosta jäljelle jääneet maidot. Ja joskus aamuisin sorrun myslien helppouteen. Akilleen kantapääni ovat juustot, joita voisin varmaan syödä ainoana ravintonani jos se olisi mahdollista.

Juusto ei kuitenkaan ollut ongelma paaston aikana. En osannut ennakkoon varautua siihen kuinka hankalaksi paasto muodostuisi voin vuoksi. Juotavia maitotuotteita en kaivannut, juustoa teki mieli ohikiitävän hetken paaston neljäntenä päivänä, mutta voin käyttökielto osoittautui hankalaksi.

Leivät ja leivonnaiset sisältävät yllättävän usein voita. Ja kahviloiden valmiit leivät on pääsääntöisesti voideltuja. Myös paistamisessa, varsinkin ravintoloissa, voin käyttö on yleistä. Joten voin kaikenkattavuus teki paaston aikana kahviloissa ja ravintoloissa syömisestä hankalaa. Jopa hankalampaa kuin aiempi viljapaasto. Viljoja sisältävät tuotteet pystyin pääsääntöisesti tunnistamaan jo päältäpäin, mutta maitotuotteita on piilotettu yllättäviin paikkoihin. Tämä oli yllättävää, ottaen huomioon kuinka paljon maitoallergisia on.

Muuten paasto ei ollut hankala. Sitä pikaista juustokaipuuta lukuunottamatta en kaivannut maitotuotteita. Kotosalla ei tuntunut että olisin luopunut mistään. Mutta enpä minä mitään erityisiä hyötyjäkään paastosta huomannut. Suoli toimi kuten ennenkin, iho ei näyttänyt erilaiselta, energiatasot eivät muuttuneet.

Kuten viljojenkin kanssa, myös maitotuotteiden totaalikielto tekisi tässä yhteiskunnassa elämisestä niin hankalaa etten ajatellut jatkaa tiukalla linjalla paastoni jälkeen. Lisäksi ne muutamat kasvipohjaiset ”maidot” joita paastoni aikana kokeilin eivät vaikuttaneet sisällysluettelon perusteella kovinkaan terveelliseltä. Soijaa en halua paljoa käyttää, joten kokeilin kookos- ja mantelipohjaisia muka-maitoja. Molemmat olivat kyllä hyvän makuisia, mutta lähinnä koostuvat vedestä, pienestä määrästä pähkinää ja säilöntäaineista. Juon jatkossa mieluummin vettä ja käytän ruoanlaittoon täysmaitoa, kuten tähänkin asti.

Mutta käytän jatkossa kermaa ja maitoa ruoanlaitossa, silloin kun ruokalaji sitä vaatii. Ja paistan ruokani voilla, koska en ole löytänyt yhtä helppoa hyvin lämpöä kestävää rasvaa paistamiseen.

Ja syön juustoa.