Liha

Minulla ei ole eettistä ongelmaa lihansyönnin suhteen. Ihminen on sekasyöjä ja liha kuuluu ruokavalioomme. Lisäksi kaikki ruokamme koostuu kuitenkin toisten eliölajien osista, joten tuntuu keinotekoiselta sallia vain niiden eliöiden käyttö ravintona jotka eivät juokse karkuu.

Lisäksi eläinperäinen ravinto sisältää paljon aineita joiden saanti on hankalaa tai jopa mahdotonta saada tarpeeksi käyttäen vain kasviperäistä ravintoa. Proteiinit vielä hoituvat melko helposti, mutta rauta, B12-vitamiini ja omega 3 -rasvahapot ovat ilman eläinperäisiä tuotteita harvassa.

Lihansyönti on kuitenkin suunnaton rasite ympäristölle. Lihan tehotuotanto kuluttaa vettä, lisää hiilidioksidipäästöjä ja pakottaa miljoonat eläimet elämään lyhyen elämänsä karmeissa oloissa, syöden lajilleen sopimatonta ruokaa antibiooteilla pumpattuna.

Lihansyöntiä olisi varaa vähentää tuntuvasti. Ja juuri sen aioin tehdä seuraavana paastonani. En söisi minkään eläimen lihaa, myös ja kala ja hyönteiset olisivat paastossani mukana. En myöskään sallisi itseni kiertää paastoani keittelemällä luuliemiä, vaikken teknisesti silloin lihaa söisikään. Maituotuotteet ja kanamunat sallisin, tosin kanamunia en söisi sellaisenaan. Ja kalaöljykapseleiden päivittäistä ottamista en lopettaisi paastonikaan aikana. Kapselien käyttö on elämässäni uudempi tapa, enkä halunnut pilata sen opettelua paastollani.

Luulin ennakkoon lihan poisjättämisen olevan ongelmatonta. En ole karsastanut kasvisruokia ennenkään ja toisin kuin viljojen ja maitotuotteiden kanssa, lihattomia vaihtoehtoja löytyy helposti ravintoloista ja kahviloista. Mutta alkuun paasto otti koville. Kaipasin lihaa, varsinkin iltaisin minun teki mieli saada jotain lihatuotetta. Lääkitsin kaipuutani juustoilla ja pähkinöillä, mutta silti lihanhimo oli päällä.

Ensimmäisen viikon ajan olin myös jatkuvasti nälkäinen. Tuntui kuin ilman lihatuotteita energian saantini olisi jäänyt liian vähälle. Ehkä näin olikin. En noudata mitään ruokavaliota, mutta rajoitan hiilihydraattien määrää. Lihattomassa ruokavaliossa oli väkisinkin vähemmän proteiinia ja rasvaa joten saattaa olla että kokonaiskalorimäärä putosi aluksi.

Ensimmäisen viikon jälkeen nälkä kuitenkin helpotti ja liharuokien kaipuu katosi. Periaatteessa kasvissyöntiä olisi voinut jatkaa pidempäänkin.

En kuitenkaan vakuuttunut kasvissyönnin terveellisyydestä. Nälkäni vuoksi nimittäin söin rutkasti enemmän hiilihydraatteja, vieläpä niitä nopeita ja helppoja. Leipää, pastaa, riisiä ja perunaa kului enemmän kuin normaalisti. Ja vaikka ei ottaisi huomioon runsashiilihydraattiseen ruokavalioon liitettyjä terveyshaittoja, olotilani ei ollut yhtä hyvä kuin lihatuotteita käyttäessäni. Vatsaani tuntui turvottavan ja jouduin ramppaamaan vessassa enemmän kuin tavallisesti. Kylläinen olo ei säilynyt yhtä pitkään kuin normaalisti. Oman visuaalisen arvion perusteella rasvaprosentti nousi ja mielialani oli paaston loppupuolella tavallista matalammalla. Kahteen viimeiseen oireeseen saattaa toki olla monia muitakin syitä. Ymmärrän myös että paremmalla suunnittelulla ruokavaliostaan olisi varmasti saanut vähähiilihydraattisemman, nyt jouduin välillä syömään mitä löysin kun nälkä yllätti.

Otin osatehtäväkseni paastoni aikaan erilaisten kasvipohjaisten proteiinilähteiden testailun. Soijatuotteet, tofu, tempeh ja soijasuikaleet, ovat olleet tuttuja jo pitkään. Mutta uudempia tulokkaita, kuten Härkistä, Mifua ja nyhtökauraa en ollut testannut. Härkis ja nyhtökaura olivat vallan maistuvia lihan korvikkeita. Mifu oli todella hyvää, varsinkin kaltaiselleni juustofanille, mutta maitopohjaisena sen eettisyys on vähän niin ja näin ja hinta on sen verran kova että siitä tuskin tulee pysyvää osaa perheemme ruokavaliota.

Lähtökohtaisesti en muutenkaan ymmärrä pakonomaista tarvetta luoda kasviperäisiä lihan korvikkeita. Koitetaan löytää tuotteita jotka muistuttaisivat mahdollisimman paljon lihaa olematta lihaa. Jokin yksityiskohta näissä tuotteissa tapaa aina olla pielessä. Rakenne ei ole miellyttävä, maku on tylsä tai proteiinisisältö ei ole lähelläkään lihaa. Pääsääntöisesti parhaat syömäni kasvisruoat ovat olleet niitä joissa ei ole lähdetty vain vaihtamaan liha johonkin kasviperäiseen, vaan niitä jotka ovat tehty jo alusta asti eri ajatuksella. Kasvisruoka on parempaa silloin kun unohdetaan lihan korvaaminen ja tehdään ruokaa jossa riittävä proteiinisisältö varmistetaan käyttämällä säännöllisesti ruoan seassa siemeniä, pähkinöitä ja palkokasveja. Ja käyttäen runsaasti erilaisia kasviksia kaikessa ruoassa.

Kasvisruokailijaa minusta ei paastoni jälkeen tullut, tuskin koskaan tuleekaan. Mutta pyrin lisäämään kasviruokien syömistä elämässäni. Nyt ainakin tiedän pystyväni elämään syömättä lihaa, ainakin muutaman viikon ajan.