Kofeiini

Kofeiini on yli kuudestakymmenestä kasvista löytyvä piristävä alkaloidi. Tavallisimmin sitä saadaan juomalla kahvipensaan hedelmien siemenistä tai teepensaan lehdistä uutettua juomaa nauttimalla. Näitä juomia, kahvia ja teetä, on nautittu ympäri maailmaa ainakin tuhannen vuoden ajan ja ne molemmat omaavat tärkeän aseman nykyihmisten kulttuurissa. Kofeiini sai myös kunnian olla ensimmäinen asia josta luopuisin.

Olen juonut aamuisin teetä aina lapsuudesta lähtien. Joskus teini-iässä euroopassa perinteisempi musta tee vaihtui vihreään, mutta ei suinkaan sen vähäisemmän kofeiinipitoisuuden vuoksi. Syy oli siinä että vihreä tee maistui mielestäni paremmalta kuin musta.

Kahvinjuonnin aloitin joskus teini-iässä. Join pitkään kahvia kuten muutkin suomalaiset. Tavan vuoksi kyläillessä tuli kupillinen tai kaksi hörpittyä, ystävien kanssa kulutettiin aikaa kahviloissa ja huoltoasemilla. Työelämän alkaessa kahvitauoilla täytyi kahvia juoda.

Ruoansulatuselimistöni ei kuitenkaan kestänyt suomalaista kahvinjuontitapaa. Aloin kärsiä närästyksestä, joten vähensin kahvinjuontini yhteen-kahteen kuppiin päivässä. Sitten tajusin että koska juon niin vähän kahvia, voisin juoda oikeasti hyvää kahvia likaisella suodatinkeittimellä keitetyn kuukausia sitten jauhetun sekoituksen sijaan.

Sitten mopo karkasi käsistä nopeasti. Kauppojen kahvit vaihtuivat itse jauhettaviin papuihin ja suodatinkeitin Aeropressiin. Nykyään etsin uusia pienpaahtimoiden kahvilaatuja joille voin alkaa etsimään optimaalista jauhatusta ja uuttoaikaa. Olen siis jonkinasteinen kahvinörtti.

Rakastan siis kahvia, enkä siitä huolimatta karsasta teetäkään. Siitä huolimatta päivittäinen kofeiiniannokseni on pysytellyt maltillisena, kaksi kuppia kahvia ja saman verran vihreää teetä on normaali maksimimäärä. Eikä täysin kahvittomat tai jopa kofeiinittomat päivät ole olleet mahdottomuus. Miksi kuitenkin halusin luopua kofeiinista kolmeksi viikoksi?

Huomaan kofeiinin vaikutuksen unenlaatuuni. Päivinä jolloin olen syystä tai toisesta juonut enemmän kahvia kuin tavallisesti tai viimeinen kahvikupillinen on ollut liian lähellä nukkumamenoaikaa, uneni on ollut katkonaista. Tai sitten olen maannut sängyssä murehtien turhia tai joutunut nousemaan tarkistamaan takan luukkuja tai kuuntelemaan ilmastointilaitteen käyntiääntä kun olen jäänyt epäilemään että jotain on vialla.

Kofeiini aiheuttaa ahdistusta. Itse olen kokenut tämän yöllisen paranoian lisäksi meditoidessani. Kahvikupin juomisen jälkeiset meditaatiot ovat nostaneet pintaan tavallista synkempää tavaraa alitajunnasta.

Joten näihin toivoin että kofeiinin pois jättäminen parantaisi unenlaatuani ja vähentäisi ahdistusta, vaikken kummastakaan väitä varsinaisesti kärsiväni. Koska teen vuorotyötä, toivoin myös että yövuorojen jälkeinen normaaliin vuorokausirytmiin palaaminen sujuisi helpommin. Yksi paaston ideoista oli lisäksi seurata miten kahvin ja teen pois jättäminen vaikuttaisi ajankäyttööni ja sosiaalisiin suhteisiin, joten en halunnut mitään korvaavaa tapaa kofeiinipitoisille tuotteille. Pari kertaa keitin kotona itselleni teetä  lakritsajuuresta ja kerran kahvilassa testasin rooibosta, mutta muutoin en korvannut kofeiinijuomia millään muulla.

Kuinka kolmen viikon kofeiinin välttelyni sitten sujui? Kaiken kaikkiaan olin hieman pettynyt paastoni tuloksiin. Juuri mikään ei muuttunut. Unen laadussa en huomannut oleellisia muutoksia: Pääosin nukuin yöni hyvin, kuten normaailistikin. Mutta muutamina iltoina unen saanti kesti ja yhtenä iltana minua valvotti jokin typerä vainoharha siitä huolimatta ettei kehoni ollut saanut kofeiinia pariin viikkoon. Meditoidessani synkkää tavaraa löytyi ajatusteni sekamelskasta ilman kofeiini apuakin. Yövuorot sujuivat yhtä hyvin kuin ennenkin, niistä toipuminen yhtä hankalasti kuin ennenkin.

Fyysisiä vieroitusoireita koin ensimmäisenä päivänä päänsäryn muodossa. Jännästi koin myös paaston loppuvaiheilla särkyä, jonka olen kuvitellut olevan kofeiinin puutteesta johtuvaa. Ilmeisesti olen ollut väärässä säryn aiheuttajasta, mutta todennäköisesti kofeiini toimii kuitenkin lääkkenä tuohon särkyyn.

Päivittäisissä tavoissa kofeiinittomuus lisäsi aikaani. Aamuisin ja töissä tauoilla aikaa säästyi kun minun ei tarvinnut odottaa veden kiehumista ja teen uuttumista. Vapaapäivinä lasten päiväuniaikaan pääsin heti käsiksi kirjoittamiseen, kun ei tarvinnut tehdä kahvia ennen koneen ääreen istumista, kuten tapanani on ollut.

Kahviloissa ja kyläillessä kahvin pois jättäminen ei tuonut ongelmia. Mutta niinä iltoina kun olimme koko perheen kesken kotosalla, minut valtasi omituinen levottomuus ja mieliteko niihin aikoihin kun normaalisti olisin keittänyt itselleni kahvia. Halu syödä tai juoda jotain jolla ei ole mitään tekemistä kaloreiden saannin kanssa. Karkkia, keksiä, alkoholijuomia tai jopa limonadeja. Normaalisti pyrin välttämään sokereita ja enkä ole oikein koskaan osannut tissutella arki-iltoina kotosalla. Limonadeja juon vielä harvemmin kuin alkoholia. Ilmeisesti illan kahvikuppi tyydytti jonkinlaisen nautintoainetarpeen jonka pyrin nyt täyttämään muunlaisilla paheilla.

Mutta kaiken kaikkiaan 21 päivää ilman kofeiinia sujui yllättävän vähäisillä muutoksilla normaalielämään. En ollutkaan kiinni kofeiinissa niin paljoa kuin kuvittelin eikä sen pois jättäminen ollut hankalaa. Kahvikupista kieltäytyminen ei myöskään tehnyt minusta sosiaalista paariaa. Otin silti mielihyvin kofeiini takaisin elämääni. Kahvi on intohimoni, ja nyt voin jatkaa intohimoni kehittämistä tietäen etten kuitenkaan ole riippuvainen siitä.