Lahjat

Joulu on taas uhkaavan lähellä. En löydä mitään itseäni miellyttävää syytä joulun vietolle, etsi syitä sitten kristillisistä juurista, kaupallisista tavoista tai visuaalisesta ilmeestä, joten en odota juhlapyhiä innolla. Lisääntynyt vapaa-aika perheen parissa on toki mukavaa, mutta työni vaatiessa tekijöitä kaikkina vuoden päivinä, ei joulun vapauskaan ole aina varmaa.

Pahinta joulussa on kuitenkin lahjat. En pidä lahjoista. En pidä lahjojen antamisesta, siitä miettimisestä mitä läheiseni tarvitsisivat ja mitä heille voisi antaa. Suurimmalla osalla meistä on jo kaikkea eikä minulla ole keinoja tai resursseja hankkia mitään mitä läheiseni eivät voisi itse hankkia. Vuosittain ehkä muutamalle keksii jonkun hienon elämää rikastuttavan kokemuksen, mutta suurimmaksi osaksi lahjat päätyvät alkuhuuman jälkeen jonnekin varaston nurkkaan viemään tilaa ja mielen nurkkaan painamaan. Minä joudun stressaamaan, miettimään ja kuluttamaan omia resurssejani lahjoihin, jotka eivät lopulta ilostuta kuin niiden myynnistä voittoja kääriviä tahoja.

Lahjojen antamista enemmän inhoan niiden saamista. En tarvitse oikeastaan mitään, ja sen mitä tarvitsen voin yleensä ostaa itse. Silloin saan esineitä joita oikeasti käytän ja jotka oikeasti ovat ulkonäöltään ja tuotantotavoiltaan minua miellyttäviä. Pääosa saamistani lahjoista aiheuttaa minulle vain huonoa omaatuntoa kun tiedän toisten nähneen vaivaa ja kuluttaneen rahaa johonkin minulle turhaan. Ja omiin nurkkiini päätyy turhia esineitä tai syötävää jota en kaipaa. Viimeisenä niittinä tämä kaikki on pakattu papereihin ja naruihin joita en voi polttaa, kompostoida tai kierrättää.

Ymmärrän antamisen ilon. Mutta minä koen sen ilon silloin kun voin antaa pois jotain itselleni turhaa jollekin joka sitä kaipaa. Silloin kun käyttämätön esine päätyy taas käyttöön, kaatopaikan täyttämisen sijaan. Saan myös saman ilon kun teen muille ruokaa tai autan omilla taidoillani jossain askareessa.

Mutta lahjojen antaminen silloin kun se on tapojen mukaan pakotettua, sosiaalisen normin vuoksi, saisi loppua. Varsinkin maailmassa jossa olemme kovaa vauhtia kuluttamassa itseämme hengiltä.

Olen silti itse edelleen kiinni tässä perinteessä. Rakkaimpieni loukkaaminen on vielä tuntunut liian suurelta hinnalta maksaa tavan katkaisemisesta. Mutta aina joulukuun lähestyessä alan pohtia pitäisikö vain kadota jonnekin, erakoitua kuukaudeksi ja antaa muun maailman lahjoa itseään.

Vai pitäisikö yrittää näyttää esimerkkiä, pikkuhiljaa muuttaa lähipiirinsä tapoja lahjojen antamisessa pienimuotoisempaan ja ekologisempaan suuntaan? Onko sittenkin arvokkaampaa yrittää muuttaa maailmaa kuin mennä sitä pakoon?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s