Syntymäpäivä

Teiniangstin ollessa syvimmillään inhosin syntymäpäiviäni. En pitänyt siitä faktasta että olin elossa, joten se että minun olisi pitänyt juhlistaa olemassaoloni vuosipäivää tuntui väärältä. Minun oli vaikea kokea rakastavana toimintana läheisteni pyrkimykset juhlia päivää jota en itse voinut sietää.

Teiniangsti ja olemassaolon ahdistus on onneksi vuosien saatossa helpottanut, mutta en edelleenkään suhtaudu omiin syntymäpäiviini kuin korkeintaan välinpitämättömästi. En näe syytä juhlistaa tai oikeastaan edes huomioida kyseistä päivää. Ei se ole oikeasti edes vuosipäivä, vaikka kalenterissa lukeekin silloin samat numerot. Karkauspäivien vuoksi varsinainen elossa viettämieni päivien määrä ei ole 365 kertaa ikäni eikä maapallo ole samassa kohdassa radallaan syntymäpäivänäni kuin se oli syntymähetkelläni.

Oli myös pienestä kiinni ettei syntymäpäiväni osunut toiselle päivämäärälle. Vartti sinne niin henkilöturvatunnukseni olisi toinen. Jos äitini olisi syönyt toisin tai tehnyt jotain hieman erilailla, synnytykseni olisi ollut nopeampi. Tai hitaampi. Jos kätilö olisi painanut paniikkinappulaa, olisiko minut leikattu ulos? Myriadit pienet ja suuremmat yksityiskohdat vaikuttivat siihen että synnyin kun synnyin ja pienikin muutos olisi saattanut siirtää syntymäpäivääni jopa viikoilla.

Ja miksi juuri se päivä? Aloinko olla olemassa vasta silloin kun vedin ensimmäistä kertaa henkeä omilla keuhkoillani ja aloin saada ravintoa oman suolistoni kautta? Mitä olin sitä ennen?

Minä en syntynyt sinä päivänä. Se mitä nyt kutsun minuksi on syntynyt hitaasti sen kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana jonka olen maailmassa viettänyt. Ja osittain se on syntynyt jo sitä ennen. Perusteitani on valettu jo sukupolvien ajan kun esivanhempani käynnistivät ja sulkivat toiminnallaan niitä geenejä jotka aikanaan päätyivät minun solujeni suunnitelmapiirroksiin. Ja se mitä kutsun minuksi jatkaa jokahetkistä muutumistaan. Se mitä nyt kutsun minuksi ei ole enää olemassa huomenna. Joten hetki jona vedin ensimmäisen hengenvetoni on vain yksi lenkki pitkässä ketjussa tapahtumia jotka loivat minut. Marginaalisesti merkittävämpi hengenveto kuin miljoonat sen jälkeen, mutta ei muuta.

Yritän olla sivistynyt asiassa ja onnitella toisia heidän syntymäpäivinään. Antakaa minulle kuitenkin anteeksi jos en sitä muista aina tehdä. En näe syntymäpäivien omaavan sitä suurta merkitystä jota niille tavataan nykymaailmassa antamaan.

Ja lahjojen saamista kuvitellun sosiaalisen käyttäytymiskoodin vuoksi inhoan vielä enemmän kuin niiden antamista.

2 thoughts on “Syntymäpäivä

  1. ehkä synttäriä vois juhliakin sen takia, että on taas vuoden verran muuttunut paremmaksi tai jopa huonommaksi, mutta kuitenkin kehittynyt johonkin suuntaan? 🙂

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s